Caruna, Esperi, Attendo, Kotipizza, DNA, Touhula, Yara, Digita… Loputon lista ulkomaisessa omistuksessa olevia yrityksiä, elintärkeää infraa ja entistä kansallisomaisuutta. On pakko kysyä, miten tämä on edes mahdollista? Ilmiöön on pari keskeistä syytä, miksi suomalaiset myyvät omaisuutensa ulkomaille – perintövero ja pikavoittojen tavoittelu.

Tuttu yrittäjä kertoi, että aikoo jäädä eläkkeelle ja myy yrityksensä ulkomaisille ostajille. Ihmettelin, miksei kukaan lapsista jatka. ”Yritystä on rakennettu yli 40 vuotta ja sen arvo on niin korkea, että en voi jättää sitä lapsilleni, vaikka haluaisin. Perintöveron vuoksi he vain velkaantuisivat tai tekisivät henkilökohtaisen konkurssin, koska kaikki yrityksen varat ovat kiinni firmassa, eikä niitä voi realisoida ilman tuotannon loppumista. Rahan kanssa pärjää aina.”

Ulkomainen omistaja demonisoidaan turhaan, se etsii vain hyvää tuottoa ja tasaista kassavirtaa. Onko suomalainen sen sijaan sekä tyhmä että ahne? Ei varmasti ole. Suomalainen yritys- ja perintöverotus on vain niin kireää, että se ei kannusta kotimaiseen omistamiseen, varsinkaan perheyrityksissä. On paljon helpompi myydä yritys kuin tehdä sukupolvenvaihdos ja saattaa omat jälkeläiset velkavankeuteen. Ruotsi ja Norja ovat luopuneet perintöverosta.

Suomen ja Ruotsin keskeinen ero on se, että ruotsalainen pääoma on kärsivällistä ja pitkäjänteistä, suomalaiset ovat pikavoittokansaa. Me myymme kansallisomaisuuttamme heti, kun sillä on mahdollisuus tienata nopeasti. Erityisesti poliitikot ovat tässä lajissa kunnostautuneet valtionyhtiöiden osalta. Ruotsalaiset ja norjalaiset ovat olleet aina ostokannalla, kun suomalaiset ovat myyneet.

Laulun sanoin Suomi putosi puusta vasta sotien loputtua eli jälkiteolliseen aikaan. Alkoi voimakas teollistuminen ja kaupungistuminen. Elintaso kohosi ja perheet saavuttivat 2000-luvulla saman ostovoiman kuin amerikkalaisilla oli 1950-luvulla. Ei ihme, että suomalaiset haluavat pikavoittona rahat heti käteen, kun takamatka ruotsalaisiin ja amerikkalaisiin on niin pitkä. Kerranhan täällä vaan eletään.

Kotisohvalla suomalainen ihailee maailmalla menestyneitä jääkiekkoilijoita ja autourheilijoita, jotka ovat siirtäneet kirjansa ulkomaille verokarhun ulottumattomiin. Sitten illalla jännitetään Eurojackpottia. Lottoamalla rikastuminen on sallittua Suomessakin, mutta ei yrittämällä ja työtä tekemällä. Niitä, jotka eivät pääse karkuun ulkomaille, voi rokottaa ja kupata verojen muodossa mielin määrin.

On perin kummallista, että me emme arvosta kansallisomaisuuttamme, vaan olemme valmiit myymään kaiken kaivosoikeuksista vanhuksiin ulkomaisille yhtiöille. Olisiko jo aika arvostaa paikallista pk-yritystä, jonka kotipaikka on Suomessa ja joka maksaa veronsa Suomeen? Vaalivoittajien verosuunnitelmat eivät kannusta suomalaiseen omistamiseen.

Kirjoitus on julkaistu sanomalehti Kalevassa 4.5.2019

pasi_kinnunen.jpg

Pasi Kinnunen

Toimitusjohtaja, Esmo-yhtiöt